Mitä nukkeni puuhasivat karanteenissaan

Moikka!

Elämä on mennyt viime kerran jälkeen kyllä ihan minne sattuu. Yhtäkkiä koko maailma piileskeleekin kämpissään ja ulkoilualueilla ja koulua käydään vain kotoa. Koitetaan kaikki vain epätoivoisesti keventää tunnelmaa, meilläkin porukka on jo mm. kuluttanut yli tunnin siihen, että on tilannut netistä karkkia 30 euron edestä ja nauranut hysteerisesti lattialla ilman mitään olemassaolevaa syytä 0.0' send help 

Tiedostan kyllä että mulla itselläni ei ole mitään hätää, mutta onhan tämä silti aikamoinen ahdistus varmasti monelle vaikka ei missään hengenvaarassa olisikaan! >-<

Ajattelin tässä postauksessa näyttää vähän nukkejeni karanteenin aikaisia puuhia, toivottavasti pidätte!

Heti sinä maanantaina, jona koulut suljettiin, Madelein ei miettinyt sekunnin murto-osaa pitempään vaan pakeni minkä kintuistaan pääsi (ja kukaanhan ei siis tiedä minne) ja piileskelee oletettavasti jossain läheisessä pöpelikössä aina tämän kriisin vihoviimeiseen päivään asti.

Mizu: -Siellä se katala menee minkä kerkiää, pois meidän luotamme heti ensimmäisessä vastoinkäymisessä! Eikä edes kenkiä jalassa! *räkäistä itkua*

Minä: -Kyllä se sieltä takaisin tulee...kai.

Amalie: -Näyttää kyllä lähinnä merirosvolta.

Mizu ja Arren puolestaan eivät halunneet luopua perinteisestä kevätretkestään, vaan lähtivät eväiden kera hylätyn pihamaan nurkille, se kun oli sopivan kaukana kaikista elävistä sieluista:

Samalla juhlistettiin Mizun vihdoinkin saamaa obitsua ainakin parin (hups) kuukauden pelkkänä päänä olemisen jälkeen, ja tunnelma ei päässyt merkittävästi latistumaan siitäkään huolimatta, että noin kymmenen minuutin välein satoi räntää oikein olan takaa.

Mizu:- Eikä latistunut Arrenin tukkakaan kun latoin sille noin söpön hiuspinnin, jonka se unohti ottaa pois! owo

Ja entä Amalie? Hän makasi ensin masentuneena sängyssä juomassa teetä arviolta kolme päivää, kunnes otti itseään niskasta kiinni, veti ylleen hameen ja vähiten reikäiset sukkahousunsa ja lähti tyhjään keskustaan kiertämään kaikki lempipaikkansa.

Reitti meni puiston halki, kirkon ja kirjaston ohi ja päättyi lopulta joenrantaan. (Tuo valkoinen pallo taustalla = meidän pikkuriikkinen koiramme Kiki <3)

Amalie:- Siellä oli niin lämmintä, en olisi lähtenyt kulumallakaan!

Tosi kovasti tsemppiä vielä teille tähän kaikkeen kummallisuuteen, keksikää jotain oikein kivaa puuhaa ja koittakaa kestää nämä kuukaudet! Oli kiva tehdä välillä hiukan erilainen postaus kuin yleensä, kiitos huiman paljon kun luit!^^